Asukasyhdistyksen vuosikokous Villa Kokkosessa 26.4.2017
Kaakkolan markkinat 21.5.2016
Luontopolku Kaakkolan ikimetsässä 9.4.2016
Talvirieha 1.3.2015
Yhdistyksen 30-vuotis juhlat 25.8.2012 Vanhankylänniemessä
Sieniretki 25.9.2011
Sienten esittelypöytä. Ihmettelijöiden lukumäärä 15 henkilöä.
Click here to edit.
Sieniin tutustumista
Click here to edit.
Retkeltä palanneille oli tarjolla kahvia ja Heli omenapiirakkaa (nami nami).
Laskiaisrieha
Sunnuntaina 6.3.2011
Ravurikadun kenttä täyttyi ulkoilijoista!
Ravurikadun kenttä täyttyi ulkoilijoista!
Perinteinen Kaakkolan Kirppis
lauantaina 24.5.2008.
lauantaina 24.5.2008.
Puun istutus
Omenapuun istutus Ravikujan Leikkipuistoon 9.5.2008 klo 17.
Kunnian osoituksena asukasyhdistyksen pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Tapani Pulkkiselle 60-vuotis merkkipäivän 26.12.2007 johdosta, asukasyhdistys istutti omenapuun kaikkien Kaakkolalaisten iloksi.
Kunnian osoituksena asukasyhdistyksen pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Tapani Pulkkiselle 60-vuotis merkkipäivän 26.12.2007 johdosta, asukasyhdistys istutti omenapuun kaikkien Kaakkolalaisten iloksi.
Ravurikadun Metsätalkoot
Kaakkolan peräkulmalla Ravurikadun viimeistä mutkaa hallitsee kaupungin omistama pieni metsä.
Kun alue 80-luvun alussa oli uusi, metsä oli harva ja matala, lapset käyttivät sitä leikkipaikkana ja talviaurinko paistoi pihoihin. Lapset ovat kasvaneet, samoin metsä. Aurinko ei paista puiden välistä, viimeiset lumet viipyilevät pihoilla ja syksytuuli tuivertaa lehtiä pihoihin. Uudet omat ja päivähoitolapset eivät mahdu seikkailemaan tiheän risukon sekaan.
Syyskuussa 2008 tilanne on erilainen: Aurinko paistaa, metsän pohja saa valoa, oksien seasta raivatut katulamput valaisevat. Illalla näkee metsän läpi, ollaanko naapurissa kotona.
Mitä on tapahtunut?
Järjestettiin talkoot. Hankittiin kaupungilta lupa metsän raivaukseen, käärittiin hihat ja ryhdyttiin toimeen. Kuivat ja vioittuneet puut kaadettiin, rumat kuuset raivattiin pois. Vallitsi suuri yksimielisyys siitä, mikä on ”ruma kuusi”. Pienet risut heitettiin suurien oksa- ja runkokasojen päälle kaupungin traktorin pois vietäväksi. Metsässä kaikui iloinen puheenpulina aina silloin, kun moottorisahan ääni ei sitä peittänyt. Välillä pidettiin tuumaustauko ja suunnittelupalaveri.
Palkkioksi talkoista syntyi parempi puheyhteys naapureiden välillä, vähän saunapuuta tarvitseville ja hyvä mieli siitä, että urakka saatiin yhdessä tehtyä. Ja vielä lopuksi yhteinen juhlan aihe.
Kun alue 80-luvun alussa oli uusi, metsä oli harva ja matala, lapset käyttivät sitä leikkipaikkana ja talviaurinko paistoi pihoihin. Lapset ovat kasvaneet, samoin metsä. Aurinko ei paista puiden välistä, viimeiset lumet viipyilevät pihoilla ja syksytuuli tuivertaa lehtiä pihoihin. Uudet omat ja päivähoitolapset eivät mahdu seikkailemaan tiheän risukon sekaan.
Syyskuussa 2008 tilanne on erilainen: Aurinko paistaa, metsän pohja saa valoa, oksien seasta raivatut katulamput valaisevat. Illalla näkee metsän läpi, ollaanko naapurissa kotona.
Mitä on tapahtunut?
Järjestettiin talkoot. Hankittiin kaupungilta lupa metsän raivaukseen, käärittiin hihat ja ryhdyttiin toimeen. Kuivat ja vioittuneet puut kaadettiin, rumat kuuset raivattiin pois. Vallitsi suuri yksimielisyys siitä, mikä on ”ruma kuusi”. Pienet risut heitettiin suurien oksa- ja runkokasojen päälle kaupungin traktorin pois vietäväksi. Metsässä kaikui iloinen puheenpulina aina silloin, kun moottorisahan ääni ei sitä peittänyt. Välillä pidettiin tuumaustauko ja suunnittelupalaveri.
Palkkioksi talkoista syntyi parempi puheyhteys naapureiden välillä, vähän saunapuuta tarvitseville ja hyvä mieli siitä, että urakka saatiin yhdessä tehtyä. Ja vielä lopuksi yhteinen juhlan aihe.
